Rataverkon digitaalinen tuottavuusloikka säästäisi rahaa ja turhaa työtä


Lähes kaiken mahdollistavat tietojärjestelmät ovat jo täällä. Miten Suomen rataverkon arvo ja toimivuus paranisivat, jos tietojärjestelmiä alettaisiin hyödyntää toden teolla – kokonaisuuden näkökulmasta?

Digitalisaatio on hype-termi, jonka alle on kasautunut melkoinen määrä merkityksiä. Monelle termin sisältö on jokseenkin tuttu. Harvempi kuitenkaan tietää, miten teknologia on todella kehittynyt ja miksi nuo kehitysaskeleet ovat alkaneet vaikuttaa yhteiskuntien, yritysten ja yksilöiden elämään niin voimakkaasti.

Yksi merkittävimmistä syistä digitaalisten palvelujen ja tuotteiden valtavalle vyörylle löytyy ohjelmointialustojen kehittymisestä.

– Ohjelmointialustoista on tullut helppokäyttöisempiä ja perustoimintojen kehittämiseen ei tarvitse enää käyttää merkittävästi aikaa. Tämä mahdollistaa monimutkaisten järjestelmien rakentamisen paljon helpommin, IT-arkkitehti Toni Tapper digitaalisesta insinööritoimisto Nitorista kertoo ja jatkaa:

Järjestelmät eivät enää sanele miten asiat toimivat, vaan prosessit ja työtavat määrittävät järjestelmien toiminnan, IT-arkkitehti Toni Tapper toteaa.
Järjestelmät eivät enää sanele miten asiat toimivat, vaan prosessit ja työtavat määrittävät järjestelmien toiminnan, IT-arkkitehti Toni Tapper toteaa.

– Ero esimerkiksi viidentoista vuoden takaiseen tilanteeseen on yksinkertaisesti uskomaton. Tekniikka on mennyt niin valtavasti eteenpäin, että nykyään teknologia ei ole enää este mitä mielikuvituksellisempien järjestelmien rakentamiselle. Enemminkin mielikuvituksen rajat ovat se este, johon kehitys nykyään pysähtyy.

Jos tietojärjestelmä olisi talo, voisi nykyaikaisia ohjelmointialustoja ajatella talon lvi-järjestelmänä. Alusta tekee ohjelmoijan puolesta talon lämpö-, vesi- ja ilmanvaihtojärjestelmät ja antaa hänelle työkalut, joilla rakentaa juuri asukkaiden toivomusten mukainen talo.

Aiemmin ohjelmoijan piti tehdä lvi-järjestelmät ja työkalut itse. Taloista tuli jonkinlaisia mökkejä, joissa todennäköisesti lyötiin jatkuvasti päätä oven yläkarmiin, tuskasteltiin sähkökatkojen kanssa ja kannettiin käyttövesi itse kaivosta.

– Järjestelmät ovat perinteisesti pakottaneet tiettyyn menettelytapaan, johon yritysten ja yksilöiden on ollut pakko mukauttaa omaa tekemistään. Uusien ohjelmointialustojen hienous näkyykin juuri siinä, että järjestelmät eivät enää sanele miten asiat toimivat, vaan prosessit ja työtavat määrittävät järjestelmien toiminnan, Tapper toteaa ja lisää:

– Teknologian kehitys on mahdollistanut sen, että käyttäjäkokemukseen voidaan vihdoin panostaa ilman erityisiä investointeja. Sama pätee tietomassoihin, joiden kerääminen, varastointi ja hyödyntäminen ei ole koskaan ollut helpompaa.

Paini hajanaisen tiedon kanssa

Infra-alalla digitalisaation mahdollisuuksiin ja tietojärjestelmien kehitykseen on tartuttu vaihtelevasti. VR Trackin kunnossapidon johtaja Katja Pekkanen toteaa blogikirjoituksessaan (Attracktive 24.8.2016), että ”Suomen rautateillä tiedon keräämistä uutta teknologiaa hyödyntäen ei vielä juurikaan tehdä. Itse asiassa Suomessa koko rataomaisuuden hallinta on edelleen hajanaista ja epätäydellistä.”

Se, ettei Suomen valtavaa rataomaisuutta vaalittaisi digitaalisilla työvälineillä, kuulostaa vähintäänkin kummalliselta – digin mahdollistama tuottavuushyppy kun olisi valtava.

– Tehokaskaan tietojärjestelmä ei auta, ellei sitä hyödynnetä tarkoituksenmukaisesti, kehityspäällikkö Virpi Kukkonen korostaa.
– Tehokaskaan tietojärjestelmä ei auta, ellei sitä hyödynnetä tarkoituksenmukaisesti, kehityspäällikkö Virpi Kukkonen korostaa.

Rataverkon digitaalisen tuottavuusloikan järjestäminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Suomessa rataverkon ylläpidosta, kehittämisestä ja kunnossapidosta vastaa Liikennevirasto, joka on ulkoistanut rataverkon kunnossapidon ulkopuolisille toimittajille. Radan ja turvalaitteiden kunnossapito on jaettu kahteentoista kunnossapitoalueeseen. Lisäksi Suomessa on neljä sähkökunnossapidon käyttökeskusaluetta.

Marraskuun alusta 2016 lähtien kunnossapitoalueista seitsemää hoitaa Destia Rail ja viittä VR Track. Käyttökeskusalueista kahdesta vastaa VR Track ja kahdesta Eltel Networks.

– Ongelmallista rataverkon ylläpidon ja elinkaarenhallinnan kannalta on se, että kunnossapitoalueiden sopimukset kilpailutetaan pääosin viiden vuoden välein. Kun toimittaja vaihtuu alueella, eivät tiedot radan laitteista ja niiden tilasta välttämättä siirry toimittajalta toiselle, kehityspäällikkö Virpi Kukkonen VR Trackistä kertoo.

Ja vaikka tieto siirtyisikin, ei se todennäköisesti ole tehokkaasti hyödynnettävissä, koska tiedonkeruu on toteutettu eri määrein ja eri järjestelmillä.

– Kun esimerkiksi kunnossapitoalue 7 siirtyi Trackille kaksi vuotta sitten, aloitimme tiedon keräämisen käytännössä alusta. Meillä oli tiedot laitekannasta viiden vuoden takaa ja laitteiden vika- ja huoltohistoriassa viiden vuoden mittainen aukko. Tietojen päivittäminen ajan tasalle oli melkoista käsityötä.

Kohti kokonaiskuvaa

Suomen rataverkon tilasta ei siis ole yhteneväistä tietoa. Suuri kuva puuttuu.

Toimittajat pyrkivät paikkaamaan tätä omilla tietojärjestelmillään ja tuottamaan kunnossapitotyön ohessa Liikennevirastolle tietoa rataomaisuudesta ja rataverkon tilasta. Toisaalta Liikennevirasto myös edellyttää tätä – vaatimukset toimittajien tietojärjestelmiä kohtaan kasvavat koko ajan.

Osin Liikenneviraston kiristyneiden vaatimusten vuoksi, osin olemassa olevien järjestelmien synnyttämän turhan työn vuoksi VR Trackilläkin kehitetään parhaillaan uutta kunnossapidon tietojärjestelmää. Työnimellä K15 tunnettu järjestelmä tulee sulauttamaan monta eri funktioihin suunniteltua järjestelmää yhdeksi.

– Tällä hetkellä data on meillä hyvin hajanaista. Jos halutaan tutkia esimerkiksi jonkin laitteen elinkaarta, joudutaan tieto kaivamaan monesta eri järjestelmästä. K15:ssä yhtenä isona fokuksena onkin, että data saadaan mahdollisimman hyvin käyttöön ja henkilöstöllä on käytössään reaaliaikaiset ja luotettavat aineistot, Kukkonen kertoo.

Digitalisaation iso lupaus on vapauttaa ihmiset turhasta työstä. Mihin tuo säästyvä aika voisi kunnossapidossa sitten suuntautua?

Koko rataverkon näkökulmasta merkittävää hyötyä alkaisi syntyä, jos eri toimijat yhtenäistäisivät järjestelmiään.

– Kentältä kuulee jatkuvasti, että ei ole aikaa miettiä omaa tekemistä, kun koko ajan on niin kauhea kiire. Suurena tavoitteena meillä tietysti on, että tämä uusi järjestelmä karsii turhaa työtä, jolloin työntekijöille jää enemmän aikaa myös työnsuunnitteluun. Jos säästynyt aika suuntautuu siihen, että analysoidaan tarkastustuloksia ja vikahistoriaa, mietitään mitä kannattaa tehdä ja toimitaan järkevästi ja tehokkaasti, niin olemme jo todella ison kehitysaskeleen äärellä, Kukkonen toteaa ja jatkaa:

– Sekin olisi mahtavaa, että henkilöstön osaamista saataisiin hyödynnettyä nykyistä paremmin. Meillä on kunnossapidossa hyvin ammattitaitoisia henkilöitä, jotka voisivat kehittää vaikka kuinka huikeita juttuja, kunhan heille pystyttäisiin tarjoamaan tietoa ja mahdollisuudet sen hyödyntämiseen.

Yhden yrityksen kontekstissa tietojärjestelmäuudistuksella voidaan työtä järkevöittää huomattavasti. Koko rataverkon näkökulmasta merkittävää hyötyä alkaisi kuitenkin syntyä, jos eri toimijat yhtenäistäisivät järjestelmiään.

Kilpailluilla markkinoilla niin ei todennäköisesti tule käymään.

– Järjestelmät ovat kunnossapitäjille investointeja ja kilpailuetu, mikä tekee eri toimittajien järjestelmäkehityksen yhteistyöstä haastavaa. Todennäköisempänä ja parempana vaihtoehtona näkisin, että Liikennevirasto kehittäisi oman järjestelmän, johon kunnossapitäjien järjestelmät integroituisivat. Tällä olisi merkittävin vaikutus myös rataverkon arvoon, Kukkonen toteaa.

Silloin sen mielikuvituksenkin voisi todella päästää valloilleen. Miltä kuulostaisi Suomi, jossa koko rataverkosta kerättäisiin sensoreilla jatkuvasti dataa, laitteet ilmoittaisivat itse huoltotarpeestaan, huoltovälit optimoitaisiin todellisen tarpeen mukaan, lumityöt käynnistyisivät lumensyvyysmittausten perusteella ja riskipuut tunnistettaisiin ja kaadettaisiin ennen kuin ne kaatuvat radalle?

– Niin, se olisi mullistavaa. Säästäisimme uskomattomat määrät rahaa ja turhaa työtä, Kukkonen päättää.

Digitalisaatioon erikoistunut freelance-toimittaja ja copy Päivi Surakka työskentelee tällä hetkellä viestinnän asiantuntijana VR Trackissä.

Teksti: Kuvat:

Ella Niinimäki, Päivi Surakka