Jatkuvat parantajat – miten kehittymisestä tuli allianssiorganisaation perustekemistä


Artikkelisarjassa syvennytään Raide-Jokerin maailmaan – sarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa aihetta tarkastellaan organisaation ja työn näkökulmasta.

Jatkuva parantaminen on allianssityön tärkeimpiä periaatteita, jonka sisäistäminen voi vaatia vuosien työn. Raidejokerilaiset kertovat millaista työskentely pääkaupunkiseudun ensimmäisen pikaratikan parissa on ja miten jatkuvaa parantamista kohti pyritään.

Raide-Jokeri-hankkeen organisaatio ei ole se kaikkein tyypillisin infrahankeorganisaatio. Projektitiimi koostuu yli kolmestasadasta tilaajan, suunnittelijan ja toteuttajan asiantuntijasta, jotka työskentelevät hankkeen hermokeskuksessa, big roomilla. Osa raidejokerilaisista työskentelee hankkeessa vain muutamia viikkoja, osa useita vuosia.

Lisäksi Raide-Jokerin toteutusmuotona on allianssi, jonka moni hankkeeseen osallistuva kokee nyt ensimmäistä kertaa. Luottamukseen perustuva, riskit ja hyödyt kaikkien osapuolten kesken jakava allianssi on Suomessa edelleen uudehko tapa toteuttaa urakoita.

Raide-Jokerissa ollaan siis moninkertaisesti uuden äärellä. Työn kohteen ja toteutusmuodon ohella tuoreelta kuulostaa myös raidejokerilaisten työn sisältö.

Tomi Kotalasta ei keskustelun perusteella heti arvaisi, että hän työskentelee Raide-Jokerissa kustannushallinnan parissa. Vaikka arkinen tekeminen liittyykin monesti määrälaskentaan, hinnoitteluun ja kustannusennustamiseen – erilaisiin rakentamistalouden tehtäviin – alkaa jo muutamassa minuutissa Kotalan työstä piirtyä kuva jostain aivan muusta.

– Minua kiinnostaa kaupunkikehittäminen, jota tehdään isoilta osin verovaroin, sekä läpinäkyvyys. Vaikka Raide-Jokeri on poikkeuksellisen monimutkainen projekti, on hyvin tärkeää, että me pystymme näyttämään mihin raha menee, Kotala kertoo ja jatkaa:

Kun eri tekniikkalajien edustajat ovat täällä paikan päällä, on kysyminen nopeaa ja asiat etenevät koko ajan.

– Yleisemmällä tasolla koen, että työssäni on kyse myös rakennusalan kehittämisestä. Siitä, että asioita tehdään järkevästi ja läpinäkyvästi alusta pitäen.

Liikennesuunnittelija Sanna Lambergin puheessa toistuu yhdessä tekeminen. Se, miten tärkeää on, että eri alojen ja organisaatioiden ihmiset ovat fyysisesti läsnä big roomilla. Ja että milloin tahansa voi kävellä kenen tahansa luo keskustelemaan ratkaisuista.

– Parhaimmillaan tämä työ on monialaista ongelmanratkaisua. Kun eri tekniikkalajien edustajat ovat täällä paikan päällä, on kysyminen nopeaa ja asiat etenevät koko ajan, Lamberg kuvaa ja lisää:

– Takaraivossa muistuttelee kyllä jatkuvasti se ajatus, että me häviämme tai voitamme tämän yhdessä. Ongelmanratkaisua pitää tehdä koko ajan porukalla, jotta saadaan luotua niitä parhaita lopputuloksia.

Vuorovaikutus- ja allianssikyvykkyyden kehittämisestä vastaavan Hanna Herkkolan työ ei sekään kuulosta aivan tavalliselta infra-alan työltä. Herkkolan fokuksessa on osallistuminen, vuorovaikutus ja sidosryhmätyö – käytännössä siis sekä organisaation sisäisen kyvykkyyden että organisaation ja ulkomaailman välisten suhteiden kehittäminen.

– Liittyi tekeminen sitten asukkaisiin tai työkavereihin, on työni usein tiedonhankintaa, fasilitointia ja kokonaisuuden hahmottamista. Viime kädessä on kyse sitä, että ihmiset kokevat tulleensa kuulluksi ja voivat luottaa, että asioita viedään oikeasti eteenpäin, Herkkola kertoo.

Aineettoman äärellä

Vaikka Raide-Jokeri tulee valmistuttuaan näkymään kaupunkitilassa hyvinkin aineellisena, on Raide-Jokerin työstäminen suurelta osin aineetonta – ongelmanratkaisua ja kokonaisuudenhallintaa.

Kokonaisuuden hahmottaminen ei synny kuitenkaan hetkessä eikä automaattisesti. Herkkolan työnä, allianssikyvykkyyden kehittäjän roolissa, on auttaa nimenomaan kokonaisymmärryksen luomisessa.

– Tässä työssä se on etu, kun ei ole liian syvällä substanssissa ja pystyy kysymään ja kokoamaan tietoa. Meidän homma on pitkälti tulkkaamista, oli kyseessä sitten sidosryhmätyö asukkaiden kanssa tai organisaation sisällä tapahtuva kehittäminen.

Allianssi on urakkamuoto ja ajattelutapa – ehkä jopa filosofia – jonka auki selittäminen ei ole aivan yksinkertaista. Herkkola tunnistaa allianssin autereisen luonteen.

– Allianssikyvykkyys ei synny sormia napsauttamalla. Koko ajan tapahtuu paljon ja pieniä läpimurtoja tulee päivittäin. Meillä mennään, niin kuin kaikissa yhteisöissä, omassa aikataulussa.

– Viime kädessä kyvykkyyden kehittämisessä on kyse siitä, että saammeko allianssin hyödyt esiin. Käytännössä se tarkoittaa, että kustannukset ja aikataulu toteutuvat sovitusti, itse prosessi on sujuva ja saamme tuotannosta jo suunnitteluvaiheessa kaiken kokemuksen käyttöön. Nämä ovat sellaisia hyötyjä, jotka konkretisoituvat vasta jälkikäteen, mutta koko ajan yritämme tekemisen aikana havainnoida sitä, mikä tässä yhdessä tekemisessä on se hyöty verrattuna siihen, jos oltaisiin tehty hanke erillisinä toimijoina, Herkkola toteaa.

Kokonaisuudenhallintaa ja ongelmanratkaisua Raide-Jokerissa tehdään muun muassa kysymisen, yhdessäolon, läpinäkyvyyden ja avoimuuden avulla. Myös jatkuva parantaminen nousee raidejokerilaisten puheissa usein esiin.

– Jatkuva parantaminen on vaatinut aikamoisen ajatusmaailman pyörittelyn. Kaikessa kun on aina parannettavaa, mutta ei vain parantamisen ilosta vaan…, Kotala kuvailee ja miettii hetken.

– Briteissä alliansseja on tehty pidempään ja sieltä on kuulunut, että vasta vuosikausien jälkeen ollaan pisteessä, jossa homma alkaa sujua jouhevasti. Tuotantolinjaston voi optimoida huippuunsa, mutta ihmisten kanssa se on erilaista. Eivät kaikki koe jatkuvaa parantamista hyväksi asiaksi, kun taas joillekin se on ihan tavallinen tapa toimia.

Kuka haluaa oikeasti osallistua?

Muutos on teema, jolta kukaan työelämään osallistuva ei voi välttyä. Monesti organisaatioilta ja niiden jäseniltä edellytetään jatkuvaa muutosta ja kehittymistä.

Organisaatiotutkimuksessa muutosta kuvataan usein top–down- tai bottom–up-lähtöisenä. Tyypillisessä top–down-johtamisessa muutoksista päättää ylin johto, joka viestii visioilla ja kehittää toimintaa tehostamalla. Muutoksia perustellaan esimerkiksi kilpailukyvyn, välttämättömyyden ja pakon avulla.

Bottom–up-lähtöisissä organisaatioissa työtä kehitetään kyseenalaistamalla, kokeilemalla ja uudistamalla. Työntekijät organisoivat itse omaa työtään ja yhteisön visio muodostuu vähitellen. Kehittämisen perimmäisenä tavoitteena voi olla esimerkiksi työn mielekkyyden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen tai yhteiskunnallisen hyvän luominen.

Harva organisaatio edustaa puhtaasti vain toista ääripäätä. Varsinkin suurissa organisaatioissa kummatkin todellisuudet ovat usein yhtä aikaa läsnä.

Tämän Raide-Jokeria käsittelevän artikkelisarjan myötä (ensimmäisen osan löydät täältä ja toisen osan täältä) Raide-Jokeri-organisaatiosta on piirtynyt kuva aktiivisten työntekijöiden yhteisönä, jossa valta ja vastuu jakautuvat kautta organisaation. Yhteistyö, avoimuus, halu kehittyä ja kehittää toistuvat raidejokerilaisten puheessa. Toisaalta haastatellut toivovat yhteisöltään myös lisää avoimuutta, yhteistyötä ja tiedonkulkua.

Poikkeuksellista Raide-Jokeri-organisaatiossa onkin se, että haasteeksi ei näytä nousevan johdon omavaltaisuus tai organisaatiokulttuuri – tavanomaiset epäillyt, kun syyllisiä työn kankeuteen haetaan – vaan se muutosvastarinta, joka asuu jokaisen meidän sisällä. Jatkuva parantaminen kun ei ole tila, jossa voi olla koko ajan.

Silloin, parhaimmillaan, prosessi on sujuva ja ihmiset haluavat osallistua.

Jos allianssiperiaatteiden halutaan leviävän Suomessa, on varmasti yksi isoimmista pureskeltavista asioista juuri jatkuvan parantamisen periaate. Se, miten luoda mahdollisuuksia työntekijälähtöiselle kehittämiselle ja onnistua osallistumiseen kutsumisessa. Osallistaminenkin kun on vain kaunisteleva kiertoilmaus top–down-johtamiselle, jossa ihminen pistetään osallistumaan, halusi hän sitä tai ei.

– Nykyään ajatellaan, että ihmisten pitäisi olla ulospäinsuuntautuneita ja taitavia kommunikaatiossa, mutta paljon on myös asiantuntijoita, joilla on erilaisia vahvuuksia. Jos pystymme luomaan yhteisöjä, jotka ottavat huomioon erilaiset persoonat ja joissa löydetään jokaisen vahvuuksia tukevia rooleja, pääsevät allianssihyödytkin paremmin esille, Herkkola toteaa ja päättää:

– Silloin, parhaimmillaan, prosessi on sujuva ja ihmiset haluavat osallistua.

Teksti: Kuvat:

Päivi Surakka